Pennut syövät jo reippaasti kiinteää ruokaa neljästi päivässä, mutta yrittävät aina välillä saada maitoa - joko vapaaehtoisesti tai "puolisalaa" pystybaarista. Onneksi Kira on jo aloitellut tuon vieroituksen ihan omatoimisesti, jää sitten minulle huomattavasti vähemmän hommaa. Leikit alkavat olla jo melkoisen villejä, sekä pennuilla keskenään että Kiran kanssa. Nyt odottelemme suuressa toivossa, että kelit tuosta vähän höllentyisivät ja pääsisimme pentustenkin kanssa tutustumaan ulkoilmaan.
Muutamia kuvapäivityksiä on alla taas tiedossa, ensimmäisenä kuvaan pääsi meidän linssilude Topi, joka osaa poseeraamisen jalon taidon (kunhan ei tarvitse vain seisoa hienosti paikoillaan ;) ). Topin korvat ovat jo nousseet pystyyn, kyllä sillä on kumma taika tuon ilmeen kanssa - heti näytetään enemmän basenjinpennulta kun karhunpoikaselta.
Ja seuraavana Keijusta, jolla vielä korvat lupallaan ja muutenkin kuvassa tuo oikein ihana nallemainen ilme. Muutoin Keiju ei isosta ja melkoisen kömpelön oloisesta ulkomuodostaan huolimatta ole todellakaan mikään nalle, vaan melkoinen leijonanpentu - painit Kiran kanssa on mieluisinta huvia, samoin ihmisten kanssa touhuilu. Tyttönen on todella rohkea!
Ja sitten Kaneli, josta nyt ei ihan niin hienoa pääkuvaa ollutkaan tarjolla. Neidistä on sukeutunut oikea kujeilija, luonne on muuttunut hirmuisesti tässä lähipäivinä, ja koko ajan avoimempaan ja rohkeampaan suuntaan. Kaneli oli hieman tarkkailijaluontoinen, mutta nyt on kyllä koko ajan jaloissa pyörimässä kun pentujen tiloihin menee.
Ja sitten näyte siitä, kuinka naperot eivät anna Kiralle hetken rauhaa valveilla ollessaan... Onneksi Kira on sopivan kärsivällinen ja leikkisä, mutta toisaalta kyllä komentaa pentujaan tarpeen mukaan, ihan niinkuin hyvän emon kuuluukin.
Ja sitten lopuksi ettei pennut nyt ihan kokonaisuudessaan valtaa blogia, kuvanäyte meidän vanhuksen (Milo pian 11 vee) nukkuma-asennosta. Milo on todella hyvässä kunnossa ikäisekseen, on vieläpä leikkisä ja todella virkeä, kuulossa nyt on ilmennyt pientä huononemista - joka vielä korostuu jos käsketään jotain mitä ei olisi niin kiva totella... ;)
Ja viimeisimmät kuulumiset Lucan osalta; tänään oli siis vuorossa Lucan ja Arin ensimmäinen yhteinen koitos tuolla KAER-koerintamalla. Tuloksena tällä kertaa luopuminen, matalalla lentänyt fasaani oli lentänyt liian hitaasti ja meidän pikkuinen turbobretoni oli sen sitten lennosta napannut kiinni... Todella ikävä homma, jatkoa ajatellen voi jättää vähän vääränlaisen kuvan tuosta metsästyksestä. Mutta näitä sattuu lähes jokaisen kohdalle jossakin vaiheessa, joten ei muuta kun lisää treeniä ja tottakai aikaa, että ehtii tuo yhteistyö hioutua ja tottis parantua (siinä kun meidän jäljiltä oli vielä tekemistä, vietti vie poikaa välillä turhankin vahvasti). Kuitenkin, tavoitteet on Lucan kohdalla alun alkaen asetettu tuonne tulevan syksyn puolelle ja siitä eteenpäin, joten tämä koe menee harjoituksen piikkiin. Nouto oli onnistunut ihan tason mukaisesti, eli muuten innokasta toimintaa, mutta luovutus jalkoihin.
