torstai 4. helmikuuta 2010

Niin se aika vaan rientää, että tuli aika palauttaa Kira omien rakkaidensa luokse Urjalaan. Loppujen lopuksi hämmentävän helposti tuo muutos tuntui sujuvan sekä Kiran että pentusten kannalta, näköjään nuo reilun viiden viikon ikäiset naperot on jo aikaslailla "itsenäisiä" ja kaikkea muuta kuin riippuvaisia äidistään.

Kiran kotiinlähdön myötä alkoi myös pentujen todellinen maailmanvalloitus, sillä pentujen maailma laajeni lopun talon verran. Todella rohkeita pikkuisia olivatkin, heti kun tajusivat porttien vapauteen olevan auki, etenivät rohkeasti joka paikkaan. Topi oli jopa niin reipas ja rohkea, että kävi jo lenkin ulkonakin. :) Meidän aikuiset ottivat pennut oikein kivasti vastaan, Rico ja varsinkin Ella ovat leikittäneet naperoita jo kovasti. Milo nyt ei ole ihan riemusta kiljumassa, mutta onneksi sohvat ovat pentujen ulottumattomissa. Ja yleensä vanha herrakin rentoutuu pentujen läheisyydessä, kun antaa kulua parin päivän verran. Pissat ja kakat osuu hämmentävän hyvin papereille, en muistanutkaan kuinka hyvin se voi jo tuon ikäisiltä pennuilta onnistua - vaikka lehtiä on aikalailla rajallisesti, kun meidän kaksijalkainen "pikkuapuri" uudelleenjärjestelee lehtiä kohtuullisen innokkaasti....

Kiitokset Saaralle ja Kallelle Kiran erinomaisesta hoidosta ja näin ollen myös osaltanne mahdollistitte tämän pentueen ja yhden unelmani toteutumisen. Nauttikaa pikkuisenne kotiin paluusta! :)

Tässä vielä viimeisiä kuvia, kun koko lauma äiteetä myöten on koolla.


Meidän lapsoset on vähän väsyneitä ensimmäisen maailmanvalloitusreissunsa jäljiltä... :)


Ja sitten taas väliin, ettei ole pelkkää pentuhuumaa koko blogi, alla on äidin pikku apuri, joka välillä on kaikkea muuta kuin apuri.... =) Uskomatonta että meidän pikkuneiti on jo pian 11 kuukauden ikäinen, onneksi tuo oma ikä ei kulje yhtä nopsaan! ;)