Pennut ovat täyttäneet kahdeksan viikkoa ja ensimmäinen Vivi-tyttönen on jo muuttanut maailmalle. Haikeus iskee, että nyt on pienten aika jatkaa eteenpäin elämässä, mutta toisaalta niinhän sen kuuluukin mennä. Kuten edellisessä päivityksessä kerrottiin, on siis Silkki-tytölle syli vielä hakusessa (katso tarkemmat tiedot edellisestä tekstistä). Alla on sitten kuvapäivityksiä erinäisistä tilanteista noin kahdeksan viikon ikäisistä pipanoista.

Pentujen suosikkipaikka on pahvilaatikkoon tehty pesä, jonne tungetaan kaikki yhdessä läjässä. Kun ahtaus iskee liiallisesti, on parempi purkautua hieman ulos laatikosta, että henkikin kulkee.

  

Nia ja pennut totesivat yhteistuumin, että vesi on päässyt lähes loppumaan. Se mitä oli jäljellä, nosteltiin hienosti ulos kupista....

  

Leikkien välissä täytyy hieman hengähtää. Vasemmalta katsoen Vivi, Silkki ja Topi.

  

Topin lempparilelu on nalle, jonka Rico on joskus saanut jostain näyttelystä palkinnoksi. Nallen kanssa leikitään ihan muuten vaan, ja sitten välillä harjoitellaan noita miehisiä taitoja... ;)

  

Tässäpä Topi istuskelee auringon lattialle muodostamassa valojuovassa. Näköjään tuo aurinkoon hakeutuminen on erittäin sisäsyntyistä basenjeissa, kun pennut jo ihan pienestä pitäen nukkuvat vaikka sitten paljaalla lattialla, kunhan vaan aurinko paistaa juuri siihen kohtaan.

  

Silkki ihmettelee uutta lelua, eli jättikokoista kumikanaa. Alkuun kana aiheutti hämmennystä ja pientä kunnioituksen sekaista pelkoakin(?), kunnes tajuttiin kanan olevan mitä mainioin revittävä ja vingutettava. Sitä onkin siitä asti kolmistaan "höyhennetty" ihan urakalla.

 

Ja tässäpä Vivi lähtötunnelmissa, eli meidän kaunis ja reipas tyttösemme muutti eilen keskiviikkona sijoituskotiinsa Nurmijärvelle Jennyn ja Tonyn perheeseen. Kaverinaan Vivillä on uudessa kodissaan stabypoika Arttu, joka ottikin uuden perheenjäsenen oikein kärsivällisesti vastaan. Myös uuteen kotiin on majoittunut pari kissaa. Suuret kiitokset Jennylle ja Tonylle ihanasta kodista, minkä varmasti Viville tarjoatte, ja siitä että pidätte huolehtivan kasvattajan perillä alkutaipaleen sujumisesta. :)

Yritin saada jotain kivoja kuvia Vivistä vielä ennen lähtöä, mutta kylläpä osasi tyttö vältellä kameraa oikein taitavasti...

  

  

Pentujen keskeltä tein pienen ekskursion Hämeenlinnaan, elikäs kävin katsastamassa Mortin uusimmat kuulumiset. Morttihan siis muutti uuteen kotiinsa Mairen luokse syksyllä, ja parivaljakolla on mennyt ihan mielettömän hyvin. Luottamus näiden kahden välillä on käsinkosketeltavaa ja näin kasvattajan roolista on ihana nähdä, kuinka koira ja omistajansa nauttivat toistensa seurasta. Niinkuin Maire totesikin, että vaikea on enää kuvitella elämää ilman Morttia - eikä sitä varmasti tarvitsekaan, poitsu on kuitenkin vielä nuori ja täysin terve. Kiitos vielä tätäkin kautta Mairelle mitä ihanimmasta kodista mitä basenjipoika voi saada.

Alla kuvia vierailusta, kun nyt kerrankin muistin ottaa sen kameran mukaan.