Pennut lentäneet pesästä on......

Haikeita ja ihania päivityksiä

  Ihanaiset pentusemme ovat jo täyttäneet yhdeksän viikkoa, ja jäljellä olevan kaksikon vauhti vain kiihtyy... Kaikenlaista koiruutta keksitään lähes koko valveillaolon ajan, mutta toisaalta lapsukaiset ovat oppineet tekemään lähes poikkeuksetta kaikki kakat ulos ja pissatkin tulee sinne mukisematta - sisällä on siis siivous vähentynyt huomattavasti. Pannan käyttö, kynsienleikkuut sekä ruuan odottaminen maltillisesti ovat jo arkipäiväisiä asioita, autoilua ollaan harjoiteltu ja hoidossakin oltu ihan vieraassa paikassa (oikein Vantaalla asti :) ). Huomenna lähdemme vauhtikaksikon kanssa moikkaamaan kaverin bichonnuorukaista, samalla päästään taas autoilemaan, tutustumaan vieraaseen paikkaan sekä vähän oudompiin ihmisiin. Kovasti siis tapahtuu pienten elämässä, ja viikonloppuna on sekä Topin että Silkin elämän "suuri mullistus" edessä, eli siis muuttoo uuteen kotiin. Topi muuttaa Elinan ja Sebastianin perheeseen Helsinkiin ja Silkki muuttaa hetkeksi osaomistajansa Heidin luo Hämeenlinnaan, josta toivottavasti pikaisesti pääsee jatkamaan matkaa ihan sinne omaan kotiin saakka. Olen jo valmiiksi todella haikealla mielellä tulevan muuton suhteen, taloon tulee kyllä jotenkin järkyttävän hiljaista ja rauhallista. Mutta ehkäpä sitä osaa sitten nauttia siitä, ettei aamulla ensimmäinen toimenpide ole pissapapereiden korjaaminen ja lattioiden pesu...... ;)

Pennut ovat täyttäneet kahdeksan viikkoa ja ensimmäinen Vivi-tyttönen on jo muuttanut maailmalle. Haikeus iskee, että nyt on pienten aika jatkaa eteenpäin elämässä, mutta toisaalta niinhän sen kuuluukin mennä. Kuten edellisessä päivityksessä kerrottiin, on siis Silkki-tytölle syli vielä hakusessa (katso tarkemmat tiedot edellisestä tekstistä). Alla on sitten kuvapäivityksiä erinäisistä tilanteista noin kahdeksan viikon ikäisistä pipanoista.

Pentujen suosikkipaikka on pahvilaatikkoon tehty pesä, jonne tungetaan kaikki yhdessä läjässä. Kun ahtaus iskee liiallisesti, on parempi purkautua hieman ulos laatikosta, että henkikin kulkee.

  

Nia ja pennut totesivat yhteistuumin, että vesi on päässyt lähes loppumaan. Se mitä oli jäljellä, nosteltiin hienosti ulos kupista....

  

Leikkien välissä täytyy hieman hengähtää. Vasemmalta katsoen Vivi, Silkki ja Topi.

  

Topin lempparilelu on nalle, jonka Rico on joskus saanut jostain näyttelystä palkinnoksi. Nallen kanssa leikitään ihan muuten vaan, ja sitten välillä harjoitellaan noita miehisiä taitoja... ;)

  

Tässäpä Topi istuskelee auringon lattialle muodostamassa valojuovassa. Näköjään tuo aurinkoon hakeutuminen on erittäin sisäsyntyistä basenjeissa, kun pennut jo ihan pienestä pitäen nukkuvat vaikka sitten paljaalla lattialla, kunhan vaan aurinko paistaa juuri siihen kohtaan.

  

Silkki ihmettelee uutta lelua, eli jättikokoista kumikanaa. Alkuun kana aiheutti hämmennystä ja pientä kunnioituksen sekaista pelkoakin(?), kunnes tajuttiin kanan olevan mitä mainioin revittävä ja vingutettava. Sitä onkin siitä asti kolmistaan "höyhennetty" ihan urakalla.

 

Ja tässäpä Vivi lähtötunnelmissa, eli meidän kaunis ja reipas tyttösemme muutti eilen keskiviikkona sijoituskotiinsa Nurmijärvelle Jennyn ja Tonyn perheeseen. Kaverinaan Vivillä on uudessa kodissaan stabypoika Arttu, joka ottikin uuden perheenjäsenen oikein kärsivällisesti vastaan. Myös uuteen kotiin on majoittunut pari kissaa. Suuret kiitokset Jennylle ja Tonylle ihanasta kodista, minkä varmasti Viville tarjoatte, ja siitä että pidätte huolehtivan kasvattajan perillä alkutaipaleen sujumisesta. :)

Yritin saada jotain kivoja kuvia Vivistä vielä ennen lähtöä, mutta kylläpä osasi tyttö vältellä kameraa oikein taitavasti...

  

  

Pentujen keskeltä tein pienen ekskursion Hämeenlinnaan, elikäs kävin katsastamassa Mortin uusimmat kuulumiset. Morttihan siis muutti uuteen kotiinsa Mairen luokse syksyllä, ja parivaljakolla on mennyt ihan mielettömän hyvin. Luottamus näiden kahden välillä on käsinkosketeltavaa ja näin kasvattajan roolista on ihana nähdä, kuinka koira ja omistajansa nauttivat toistensa seurasta. Niinkuin Maire totesikin, että vaikea on enää kuvitella elämää ilman Morttia - eikä sitä varmasti tarvitsekaan, poitsu on kuitenkin vielä nuori ja täysin terve. Kiitos vielä tätäkin kautta Mairelle mitä ihanimmasta kodista mitä basenjipoika voi saada.

Alla kuvia vierailusta, kun nyt kerrankin muistin ottaa sen kameran mukaan.

  

  

Silkki vailla sijoituskotia

Ascellan Bella Unica eli "Silkki"

etsii muuttuneet tilanteen vuoksi yhteistyökykyistä sijoituskotia uuden omistajansa toimesta. Sijoitusta tarjoava kasvattaja asuu Hämeenlinnassa, jonne Silkkikin muuttaa jonkin ajan kuluttua.

Silkki on syntynyt 29.12.2010 eli on nyt kahdeksan viikon ikäinen oikein reipas ja iloinen pikku prinsessa. Silkki asustelee tällä hetkellä kasvattajansa luona Hyvinkäällä, seuranaan vielä hetken aikaa sisaruksensa Vivi ja Topi sekä aikuiset basenjit Rico ja Ella sekä bretonivanhus Milo. Lisäksi katraaseen kuuluu kaksi maatiaiskissaa ja ensi kuussa vuoden täyttävä kaksijalkainen prinsessatyttö Nia. Niinpä Silkki on erittäin monipuolisesti sosiaalistunut jo kotioloissaan, ihmisiä on tullut nähtyä joka lähtöön runsaan vierasmäärän vuoksi. Silkki on jo oppinut sisäsiisteyden perusteet ja ulkoilee mielellään, pannan käyttöä on myös harjoiteltu. Kasvattaja jatkaa sosiaalistamista sekä muihin koiriin, ihmisiin, paikkoihin että autoiluun Silkin muuttoon saakka.

Silkin vanhemmat ovat Kira (Kanibaru Vanilla Sky) ja Hollywood (Taqsim Signet Nimbin), joista löydät lisätietoja kasvattajan kotisivuilta www.freewebs.com/ascellan.

Jos sinulla olisi tarjota Silkille yhteistyökykyinen ja rakastava koti, otathan yhteyttä Heidi Kortesaloon, kennel Perrada Unican, p. 040-7019559 tai heidi_k18@hotmail.com, Heidin blogi löytyy osoitteesta perradaunican.blogspot.com.

Silkkiä on mahdollista tulla katsomaan Hyvinkäälle vielä hetken aikaa kasvattajan luokse (yhteystiedot löytyvät blogin vasemmasta laidasta), jonka jälkeen hänet löytää Hämeenlinnasta.

Pikkuisemme täyttävät maanantaina kahdeksan viikkoa ja alkavat yksitellen lennähdellä pesästä. Surullista ja haikeaa, mutta toisaalta on ihanaa päästä saattamaan uusia ihmisiä rodun ja upeiden rakkaiden basenjeidemme pariin. Vierailijoita on riittänyt melkein jokaiselle päivälle, joten ainakin pennut ovat saaneet runsaasti sosiialistamista erilaisiin ihmisiin. Kovemmillakin pakkasilla kakat tulee nopsasti ulos, vaikka kyllähän niitä vahinkoja tulee vielä riittävästi sisällekin, mutta alkeet ja ajatusta on opittu jo. 

Eläinlääkärilläkin olemme käyneet, josta kaikille tuli puhtaat paperit ja kovasti kehuja reippaudesta. Sirut on siis asennettu ja paperit postissa, eli virallisia rekkareita odotellessa. Alla sitten eiliset poseeraukset, saatiin vihdoista viimein vähän "hienompia" kuvia, elikäs Sanna-Maijalle tätäkin kautta suuret kiitokset avusta ja järjestelmäkameran lainaamisesta - on se vaan vaikeaa yrittää tuolla perinteisellä hitaalla digikameralla osua oikeaan aikaan siihen laukaisunappulalle....

Alla siis meidän prinssimme, Ascellan Bravo alias "Topi".
 

Seuraavaksi esittäytyy Ascellan Bella Unica alias "Silkki".

Ja viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä esittäytyy Ascellan Belleza alias "Vivi", joka toivottavasti tulevaisuudessa kaiken mennessä hyvin on tulevan Ascellan pentueen ylpeä äiti. :)

 

Aika kiirii....

Niinpä, uskomatonta mutta totta, pennut ovat jo ylittäneet kuuden viikon rajapyykin ja meno on kyllä sen mukainen... Vauhtia riittää vaikka muille jakaa, on se vaan onni että pentusia ei ole kuin kolme - yksi juuri seisomaan oppinut kaksijalkainen kyseisen pentulauman kanssakin on jo oma hommansa. :) Pennut ovat kovasti kiinnostuneita Niasta ja vapaamatkustavat vauvan selässä paikasta toiseen - samalla toki järsitään välillä korvia ja yritetään saada maistiaisia hiuksista. Aika koomista touhua, mutta kertaakaan ei vielä ole vauvaa saatu itkun partaalle ja Niakin osaa työntää pentuja tosi ystävällisesti kauemmas, jos ihan naamaan käyvät kiinni. On varmasti molemmille osapuolille erittäin antoisaa kokemusta.

Pennut ulkoilevat jo päivittäin ja ensimmäiset kakatkin on jo hankeen väännetty. Pennut kasvavat ja kehittyvät huimaa vauhtia ja niiden persoonallisuuserot ovat huomattavasti selkeämmät päivä päivältä. Rohkeita ja reippaita pentuja ovat kyllä kaikki. Sen verran reippaita, että kuvien saaminen on työn ja tuskan takana, kun kuvissa näkyy pelkkiä hännänpäitä ja korvankärkiä. Seisotuskuvista nyt puhumattakaan, varsinkin kun kuvaajan saaminen on ollut haasteellista.

Alla tytöt ulkoilun ihmeellisessä maailmassa, reviiriä on jo laajennettu reilusti tuosta ulkokuistista.


Ja sitten pennut leikkimässä Nian kanssa, lelut tuppaavat olevan yhteisiä - Nian lelut kelpaavat pennuille ja pentujen Nialle.


Nia ja Topi touhuamassa...


Ja sitten pentujen yhteistä leikkiä.


Ja alla pakollinen kuvanäyte siitä, miten hienoja kuvia VOISI olla mahdollista saada, jos nyt joskus osuisi ajoitus kohdalleen... :)


Ja lauman toisen lajin edustaja, joka ilmeisesti luulee olevansa sämpylä - ainakin sämpyläkoriin on pitänyt itsensä tunkea....... Fiksu kissa tuo meidän Sissi.


Ja saimme ihania kuvaterveisiä Heinäveden poitsulta eli Vukilta, alla hyvin selkeästi esitettynä elein, että ulkona on aivan liian kylmä basenjipojan tassuparoille.


Ja traumaattisen ulkoilukokemuksen jälkeen täytyy lämmitellä tassunpohjat uunin kylkeä vasten. :) Kiitokset kuvaterveisistä Leenalle!

Niin se aika vaan rientää, että tuli aika palauttaa Kira omien rakkaidensa luokse Urjalaan. Loppujen lopuksi hämmentävän helposti tuo muutos tuntui sujuvan sekä Kiran että pentusten kannalta, näköjään nuo reilun viiden viikon ikäiset naperot on jo aikaslailla "itsenäisiä" ja kaikkea muuta kuin riippuvaisia äidistään.

Kiran kotiinlähdön myötä alkoi myös pentujen todellinen maailmanvalloitus, sillä pentujen maailma laajeni lopun talon verran. Todella rohkeita pikkuisia olivatkin, heti kun tajusivat porttien vapauteen olevan auki, etenivät rohkeasti joka paikkaan. Topi oli jopa niin reipas ja rohkea, että kävi jo lenkin ulkonakin. :) Meidän aikuiset ottivat pennut oikein kivasti vastaan, Rico ja varsinkin Ella ovat leikittäneet naperoita jo kovasti. Milo nyt ei ole ihan riemusta kiljumassa, mutta onneksi sohvat ovat pentujen ulottumattomissa. Ja yleensä vanha herrakin rentoutuu pentujen läheisyydessä, kun antaa kulua parin päivän verran. Pissat ja kakat osuu hämmentävän hyvin papereille, en muistanutkaan kuinka hyvin se voi jo tuon ikäisiltä pennuilta onnistua - vaikka lehtiä on aikalailla rajallisesti, kun meidän kaksijalkainen "pikkuapuri" uudelleenjärjestelee lehtiä kohtuullisen innokkaasti....

Kiitokset Saaralle ja Kallelle Kiran erinomaisesta hoidosta ja näin ollen myös osaltanne mahdollistitte tämän pentueen ja yhden unelmani toteutumisen. Nauttikaa pikkuisenne kotiin paluusta! :)

Tässä vielä viimeisiä kuvia, kun koko lauma äiteetä myöten on koolla.


Meidän lapsoset on vähän väsyneitä ensimmäisen maailmanvalloitusreissunsa jäljiltä... :)


Ja sitten taas väliin, ettei ole pelkkää pentuhuumaa koko blogi, alla on äidin pikku apuri, joka välillä on kaikkea muuta kuin apuri.... =) Uskomatonta että meidän pikkuneiti on jo pian 11 kuukauden ikäinen, onneksi tuo oma ikä ei kulje yhtä nopsaan! ;)